Oi siunattu internet yhteys!
Näitä tulee vähän väärässä järjestyksessä tänne (sekä erittäin viiveellä),
mutta esim. muotikuviakin tulee myöhemmin.
Kohteenani oli siis Tervakoskella sijaitseva Napialan vanha kansakoulu.
(Kuva 2009)
Koulu on rakennettu 1800 luvun lopussa ja toiminut Napialan kansakouluna vuoteen 1972.
Tämän jälkeen koulu oli n. vuoden tyhjillään ja tuli sen jälkeen myyntiin.
Isoisäni Yrjö Lindblom osti koulun ja muutti perheensä (mummo, isäni ja sisarukset) kanssa sinne asumaan. Koululle perustettiin myös Kesäkisälli joka oli kahvila / lahjapuoti. Tuolloin ei vielä ollut tietä E12 eli "vanha kolmonen" oli vielä valtatie ja koulu sijaitsee sen varressa (Tervakosken ja Linnatuulen puolivälissä).
1980 Kesäkisällin kaupunkimyymälä perustettiin Riihimäelle Västäräkki-taloon. Muutama vuosi sen jälkeen Kesäkisälli lopetti toimintansa kokonaan Tervakoskella ja siirtyi Västäräkin lisäksi Riihimäelle Hyttikortteliin. Siellä toimi Kauppahytti 1990-luvulle. Samaiseen Hyttikorttelin taloon muutti myös vaarini, mummoni sekä isäni sisaruksista nuorimmat jotenka kansakoulu jäi jälleen tyhjilleen muutamaksi vuodeksi.
Tämän jälkeen koululle on tehty kolme asuinhuoneistoa ja alakerrassa on jäljellä kaksi luokkahuonetta ja aula jotka toimivat koulumuseona ja ovat osan vuodesta avoinna yleisölle. Talo on edelleen sukuni omistuksessa ja siellä asuu tällä hetkellä molemmat tätini.
Koulun pihamaalle on vaarini 80-luvulla rakentanut uima-altaan ja savusaunan ja siitä eteenpäin on pikkuhiljaa näiden ympärille rakentunut grillialue, kota, leikkimökki yms. jotenka paikka on nykyään aika idyllinen paikka kesäpäivän viettoon.
(Kuvat 2010)
Suuri kesänkaipuu tuli kun löysin nämä kuvat!!
Koulun toiminnasta tarkempaa historiaa ei ole minulla tiedossa, mutta tiedän että eräs koulun opettajista, Herra Rauhala, hirtti itsensä pihalla olevassa piharakennuksessa ja on jäänyt koululle tähänkin päivään asti. Aina välillä hän ilmoittelee olemassaolostaan. Kerran ilmestyi mm. kirje mikä oli hänen kirjoittama.
Nikon idean ja Rauhalan innoittamana lähdin sitten kokeilemaan museon puolella seuraavia kuvia..
Kuvissa Niina Kingelin
Kuvaushetkellä sisällä mentiin pakkasen puolella eli oli vähä vilposta mallilla ja koko ajan pelättiin, että kuvassa näkyykin myös Herra Rauhala, mutta onneksi hän päätti pysyä poissa kameran edestä. :)
23 vuotta olen onnistunut kulkemaan koululla pelkäämättä, mutta nyt tuli kyl vielä pihallakin pieniä pelkotiloja kun mielikuvitus pääsi kunnon vauhtiin näiden kuvian myötä.
Valon kanssa tuli pieniä ongelmia matkaan, jotenka jouduin käyttämään autosta löytynyttä taskulamppua, joka oli sellainen ärsyttävä neljän ledin lamppu jota sitten käärin johonkin harsoon saadakseni valosta paremman näköistä..
Kaiken maailman kummituksista huolimatta talo on erittäin rakas ja siellä vaahtosammuttimen
kokoisesta asti olen aikaani viettänyt ja toivottavasti siellä saan monien vuosienkin jälkeen vielä istua vaarin savusaunassa, juhlia kaikki mahdolliset sukujuhlasembalot mitä vastaan tulee ja
nauttia tästä upeasta talosta.
Kera Herra Rauhalan.
Hienot kuvat, aitoa haamujengi meininkiä. Varsinkin alimmassa kuvassa henkeen sopii, ettei jalat ole valottunut ja haamu leijailee läpi huoneen. Kelmeä valo oikeastaan vielä lisää tätä kalma fiilistä näissä kuvissa.
VastaaPoistaHieno on talokin, uskon että noiden kuvien teemalta on hyvä jatkaa samaan henkeen, kun ympäristö on tuollainen.
Muiden kuvien osalta kesäkuvat ovat hienot, ylimmäisessä koko rakennuskuvassa kommentoin kuten muidenkin kuvissa, että perspektiivi vääristyy voimakkaasti kuvauspaikan ja laajakulman vuoksi. Perspektiivin korjaus, että seinien suunnat olisivat kaatumatta yläreunoista sisäänpäin tekee hieman hassun efektin, mutta onneksi photarilla tai vastaavilla välineillä on kohtuullisen helppo muokata seiniä ainakin suoremmiksi.
Hieno projekti, Eva, ja hauskakin. Melkein tuntee kerronnastasi irtoavan Herra Hautalan viileän henkäyksen. Fikkari on moneen taipuva, metka lelu ja työkalu. Aivan mainio mielestäni tuo viimeinen kuvasi, ja miten oletkaan onnistunut pelkällä taskulampulla kaivamaan nuo haamut seinistä!
VastaaPoistaEva, hienosti toteutettu terapeuttisen valokuvauksen projekti. Historiakartoitus, dokumentaarinen kuvaus sekä oma taiteellinen valokuvailmaisu luovat vaikuttavan kokonaisuuden. Tarinaasi seuraavalle voi tulla jopa pelottaviakin ajtuksia, mutta sinä näytät olevan sinut kummitustenkin kanssa.
VastaaPoistaNyt valitsemasi kohde oli sinulle entuudestaan tuttu, joten terapeuttisuuden kokeminen ei ilmeisesti paljon muuttunut aiemmin kokemastasi.
Voisit joskus kokeilla menetelmää historiakartoitus + dokumentaarinen kuvaus + oma taiteellinen sovellus johonkin sinulle tuntemattomaan kohteeseen ja pohtia mitä projekti sinulle merkitsi.