maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kesää ja kummituksia

Oi siunattu internet yhteys! 
Näitä tulee vähän väärässä järjestyksessä tänne (sekä erittäin viiveellä), 
mutta esim.  muotikuviakin tulee myöhemmin.

Kohteenani oli siis Tervakoskella sijaitseva Napialan vanha kansakoulu.



(Kuva 2009)


Koulu on rakennettu 1800 luvun lopussa ja toiminut Napialan kansakouluna vuoteen 1972. 
Tämän jälkeen koulu oli n. vuoden tyhjillään ja tuli sen jälkeen myyntiin. 
Isoisäni Yrjö Lindblom osti koulun ja muutti perheensä (mummo, isäni ja sisarukset) kanssa sinne asumaan. Koululle perustettiin myös Kesäkisälli joka oli kahvila / lahjapuoti. Tuolloin ei vielä ollut tietä E12 eli "vanha kolmonen" oli vielä valtatie ja koulu sijaitsee sen varressa (Tervakosken ja Linnatuulen puolivälissä).

1980 Kesäkisällin kaupunkimyymälä perustettiin Riihimäelle Västäräkki-taloon. Muutama vuosi sen jälkeen  Kesäkisälli lopetti toimintansa kokonaan Tervakoskella ja siirtyi Västäräkin lisäksi Riihimäelle Hyttikortteliin. Siellä toimi Kauppahytti 1990-luvulle. Samaiseen Hyttikorttelin taloon muutti myös vaarini, mummoni sekä isäni sisaruksista nuorimmat jotenka kansakoulu jäi jälleen tyhjilleen muutamaksi vuodeksi. 

Tämän jälkeen koululle on tehty kolme asuinhuoneistoa ja alakerrassa on jäljellä kaksi luokkahuonetta ja aula jotka toimivat koulumuseona ja ovat osan vuodesta avoinna yleisölle. Talo on edelleen sukuni omistuksessa ja siellä asuu tällä hetkellä molemmat tätini.

Koulun pihamaalle on vaarini 80-luvulla rakentanut uima-altaan ja savusaunan ja siitä eteenpäin on pikkuhiljaa näiden ympärille rakentunut grillialue, kota, leikkimökki yms. jotenka paikka on nykyään aika idyllinen paikka kesäpäivän viettoon.





(Kuvat 2010)

Suuri kesänkaipuu tuli kun löysin nämä kuvat!!

Koulun toiminnasta tarkempaa historiaa ei ole minulla tiedossa, mutta tiedän että eräs koulun opettajista, Herra Rauhala, hirtti itsensä pihalla olevassa piharakennuksessa ja on jäänyt koululle tähänkin päivään asti. Aina välillä hän ilmoittelee olemassaolostaan. Kerran ilmestyi mm. kirje mikä oli hänen kirjoittama.
Nikon idean ja Rauhalan innoittamana lähdin sitten kokeilemaan museon puolella seuraavia kuvia..



Kuvissa Niina Kingelin

Kuvaushetkellä sisällä mentiin pakkasen puolella eli oli vähä vilposta mallilla ja koko ajan pelättiin, että kuvassa näkyykin myös Herra Rauhala, mutta onneksi hän päätti pysyä poissa kameran edestä. :)
23 vuotta olen onnistunut kulkemaan koululla pelkäämättä, mutta nyt tuli kyl vielä pihallakin pieniä pelkotiloja kun mielikuvitus pääsi kunnon vauhtiin näiden kuvian myötä.
Valon kanssa tuli pieniä ongelmia matkaan, jotenka jouduin käyttämään autosta löytynyttä taskulamppua, joka oli sellainen ärsyttävä neljän ledin lamppu jota sitten käärin johonkin harsoon saadakseni valosta paremman näköistä..

Kaiken maailman kummituksista huolimatta talo on erittäin rakas ja siellä vaahtosammuttimen 
kokoisesta asti olen aikaani viettänyt ja toivottavasti siellä saan monien vuosienkin jälkeen vielä istua vaarin savusaunassa, juhlia kaikki mahdolliset sukujuhlasembalot mitä vastaan tulee ja 
nauttia tästä upeasta talosta. 
Kera Herra Rauhalan.